Torstaitoko

Parin (vai peräti kolmen?) viikon tauon jälkeen pääsimme taas eilen yhteistokotreeneihin Röykkään. Treenit ovat hyvin vapaamuotoiset ja tiukkojen kisakuvioiden sijaan tähdätään ennemminkin arkitottelevaisuuten ja nuorten koirien sosiaalistamiseen. Erinomainen paikka totutella häiriöihin ja muihin koiriin :)

Ennen varsinaisten harjoitusten alkua  Sumi pääsi leikkimään muiden koirien kanssa. Sumi ei oikeastaan isossa laumassa innostu leikkimään, mutta juoksentelee ympäriinsä häntä heiluen ja muihin tutustuen. Tärkeintä, että osaa käyttäytyä asiallisesti isossakin laumassa.

Tarkoitus oli mennä Sumin kanssa treenien alkuun riviin luoksepäästävyysharjoitukseen tekemään kontaktitreeniä, mutta joku naksutti koiralleen suunnillen kolmen sekunnin välein eikä Sumi pystynyt keskittymään yhtään, kun ei tajunnut, ettei naksu tullut multa. Häiriö oli ihan kohtuuton ja siksi veinkin Sumin autoon ja menin Manun kanssa kentän reunalla tokoa. Pikkukoira oli ihan intopinkeänä ja vaikkei kaikki liikkeet mennetkään ihan niin kuin piti niin ainakin Manulla oli hauskaa.

Paikalla oli myös reilun vuoden ikäinen aussie Rico (Gun Lake Ripp Ripp Rapp), jonka kanssa Sumi pääsi leikkimään kahdestaan. Rico oli Sumia aika paljon isompi, mutta Sumi ei silti jäänyt alakynteen aussiepainissa. Takaisin kentälle päin kävellessä meitä vastaan tuli agilitykentältä karannut uhoava flattiuros, jonka sain onneksi ajettua pois varsin nopeasti. Sumi ei ollut moksiskaan pienestä välikohtauksesta, hyvä niin.

Lopuksi vielä käytiin tekemässä lyhyt treeni kentällä, missä treenasi meidän lisäksi kolme tokoryhmää ja Sara Ricon kanssa ihan vieressä. Sumi ei välittänyt ollenkaan häiriöistä ja keskittyi hienosti! Tehtiin vähän maahanmenoja, sivulle tuloja + kontaktia, luoksetulon eteentuloa ja jalkojen välistä pujottelua. Maahanmenot vähän takkusivat, mutta etenkin eteentulo on todella hyvä!

Agilityjuttuja ja uusia kavereita

Tein eilen Sumille pienen jäljen tontin reunaan sammaloituneelle nurmikolle, mutta muurahaisarmeija hyökkäsi samantien lihapullien kimppuun eikä jälkeä voinut ajaa. Täytyy keksiä joku parempi paikka…

Tänään mentiin Sumin kanssa käymään Jentsun ja koirien luona Metsäkylässä. Jentsulla on omalla pihalla hiekkapohjainen kenttä ja kaikki agilityesteet, aika luksusta! Aloitettiin Sumpin kanssa kujakeppien harjoittelu, ei vaan saatu viritettyä verkkoa kunnolla, kun tuuli niin kovasti. Hyvin Sumi kuitenkin lähti kujaa juoksemaan, vaikka vain toinen puoli oli verkotettu. Tästä se lähtee! Käytiin myös tutustumassa puomiin. Muuten tehtiin vain pieniä tokojuttuja ja keskittymisharjoituksia, kun Jentsu teki pari kuviota omien koiriensa kanssa. Ällistyttävän hyvin Sumi kyllä keskittyy häiriöistä huolimatta, toivottavasti sama linja pysyy jatkossakin ;)

Treenailun jälkeen käytiin vielä Toivola metsissä reilun tunnin lenkillä koiralauman kanssa. Sumin, aussie Lunan, sekarotuisen Nipan ja sakemanni Maikin lisäksi nappasimme mukaan vielä Jentsun äidin collien, jonka espanjankielisen nimen oikeinkirjoitusta en lähde edes kokeilemaan… :D Lenkki sujui oikein hyvin, jopa Maikki-raukka alkoi vähän lämpenemään Sumille loppumatkasta.

Kamera oli lenkillä mukana, mutten jaksanut pahemmin kuvailla. Ainoa kuva, jossa kaikki koirat näkyvät (edes jotenkin):

Kotimatkalla poikkesin Mustissa ja Mirrissä ostamassa Sumille uuden pannan. Samalla Sumppa pääsi käymään puntarilla, joka näytti aika tarkalleen 19 kiloa!

——-
Päiväunien jälkeen Sumi oli taas erittäin pirteänä varastamassa sukkia ja muuta irtotavaraa mun huoneesta, joten kaivoin pitkästä aikaa naksuttimen esiin. Jentsun innoittamana päätin opettaa Sumille kontaktit “nose touching”-tyylillä, joka on melko samanlainen kuin “2 on-2 off”. Kaivoin vanhan Canis-lehden esiin, jossa nenäkontaktien opettaminen on esitelty oikein perusteellisesti. Aluksi koira opetetaan sheippaamalla tökkäämään ohjaajaa kämmeneen ja se ei Sumille tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia – se kun muutenkin on aina tökkimässä nenällä joka paikkaan, nyt siitä sai vielä namia ;). Tehtiin 3 x 10 toistoa ja viimeisen sarjan aikana mulla alkoi olla jo vaikeuksia naksauttaa ja palkata koiraa tarpeeksi nopeasti, kun Sumi piti aikamoista vauhtia yllä…

Iltalenkillä tehtiin vielä lihasjumppaa eli jalkojen välistä pujottelua ja peruuttamista. Namin kanssa molemmat ovat sujuneet ihan ok, ehkä vähän tahmeasti. Tänään Sumppi koulutti ohjaajaa: se kävi hakemassa kentän laidalta lahon kepin ja toi sen mulle ilmeellä “tää olis vähän niiku parempi palkka kun noi kuivanappulan muruset”. Ja niinhän se oli! Meininki oli heti ihan erilainen, kun palkkana oli lelu – tai siis keppi tässä tapauksessa. Kyllä tassu nousi ja rivakasti :)

Kuulumisia kuluneelta viikolta

Tiistaina kävimme Minnan luona Tampereella katsomassa 6-viikkoisia aussiepentuja. Omista koirista mukaan lähti Sumi, lisäksi nappasimme matkan varrelta kyytiin Jentsun ja Lunan (Hazelmoor Pretty Pumpkin). Kyläily sujui Sumilta mallikkaasti, se käyttäytyi oikein asiallisesti niin pikkupentujen, 14-viikkoisen Maken kuin aikuistenkin koirien kanssa. Sumilla ja Makella oli erityisen kivaa yhdessä, taisivat olla samalla aaltopituudella.

Make (Easy Make My Day) ja Sumi

Keskiviikkona menimme koko poppoon kanssa Röykän kentälle treenaamaan. Raahasin kopista muutaman agilityesteen kentälle ja Manu pääsi mielenvirkistykseksi tekemään pieniä radanpätkiä – ja kyllä sillä kivaa olikin! Tein myös pari tokojuttua, bravuuri eli metallihyppynouto ei tällä kertaa meinannut onnistua ollenkaan, kun Manu päätti kokeilla onko kapulaa pakko tuoda sivulle asti… Muuten tokoilut menivät oikein kivasti.

Sumppi pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan putkea eikä se tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Lisäksi tehtiin “hyppyä” eli ts. siivekkeiden välistä menemistä lelun kanssa. Muita esteitä vielä tehty, kontaktien suoritustyyli on vielä harkinnassa ja pujottelua alan opettamaan kujakepeillä, joita tuolla kentällä ei ole.
Lopuksi tehtiin vähän paikallaoloa ja sivulle tuloja.

Milo ja äiti treenasivat voivoi-tokoa, lopuksi Milokin sai tehdä muutaman agilitykuvion.

Lauantaina kävimme Sumin ja Manun kanssa Salmessa pitkällä lenkillä. Lenkki päättyi järven rantaan, missä Sumi lähti jonkun vesilinnun perään ja hyppäsi suoraan matalalta kalliolta järveen! Pentu kävi kokonaan sukelluksissa ja pinnalle päästyään lähti uimaan vastarantaa kohti, minne lintu oli lentänyt… Onneksi Sumi älysi käskystä kääntyä takaisin rantaan. Lenkin jälkeen Sumi keksi itselleen mukavaa askarreltavaa: hetkeksi se käänsi kaikki koirien metalliset ruokakupit ylösalaisin, irrotti niiden pohjista kumiset liukuesterenkaat ja pisti ne päreiksi.

Sunnuntaina treffasimme Sumin Naksu-siskon (Glenhouse’s Saya Dari) ja Diego-veljen (Glenhouse’s Si Chuan Storm) Kauniaisissa. Kävimme pitkällä lenkillä Kasavuoren upeissa maastoissa, lisäksi pennut leikkivät vielä pihalla pitkän aikaa. Kolmen tunnin riekkumisen jälkeen kaverit alkoivat jo väsymään, vaikkakin Sumi jaksoi vielä antaa kyytiä pihalta löytyneelle lastalle… Kotona Sumi otti sentään kunnon tirsat ja sen jälkeen jaksoi taas hyvin leikittää Miloa omalla pihalla.

Kuvia lenkiltä löytyy TÄÄLTÄ.

Diego, Naksu ja Sumi vauhdissa

Koska Sumi ei varsinaisesti näyttänyt kärsivän minkäälaisesta burn outista, treenattiin vielä iltalenkin yhteydessä tokoa puistossa.

Paikkaolo sekä maaten että istuen on aika hektinen liike ja se vaatii kyllä paljon treeniä ja kärsivällisyyttä. Tänään taas pääsin pikkuisen kauemmaksi kuin toissapäivänä, mutta täytyy nyt vaan malttaa edetä tarpeeksi hitaasti.

Sivulletulo ei vielä onnaa ilman pientä käsiapua, mutta tärkein on nyt kuitenkin kohdillaan – Sumi tulee tarpeeksi lähelle jalkaa (eli siis käytännössä kiinni) ja suoraan ilman seinää tms. apua. Askeleen siirtymiset sujui myös hienosti. Tästähän se seuraaminen alkaa jo lähteä…

Maahanmenon tekniikka on hallussa, nyt vaan treenataan liikettä nopeammaksi. Tänään ehdottomasti parhaimpia maahanmenoja!

Luoksetulon loppuasentoa (luoksetulon eteentulo? mikä se nyt onkaan) ollaan taas alettu tekemään uudestaan sitten pikkupentuaikojen. Sumppi tulee kivasti suoraan ja puskee aika hyvin jalkoja vasten namin perässä. Tällä hetkellä vaikuttaa tosi hyvältä alulta.

Viikon aikana treenailtiin lenkkien ohessa ja omalla pihalla kaikenlaista pientä kuten esineiden etsimistä pellosta, tolpan kiertoja (lähetyksiä, haltuunottoja jne.), samaisia tokojuttuja kuin tänäänkin, noutoa ja temppuja.

Suru-uutisia

Keskiviikkona päätimme viedä Gitan eläinlääkärin vastaanotolle reilun viikon kestäneen vatsataudin takia. Ruoka ei meinnanut pysyä sisällä, vatsa oli löysällä ja koira laihtui nopeasti, puhelimessa hoitaja epäili suolistotulehdusta. Punnitsin Gitan vastaanotolla ja se painoi enää 18 kiloa, kun yleensä se painoi melkein 22 kg.

Valitettavasti kyse ei ollut suolistotulehduksesta. Eläinlääkäri löysi vatsasta kaksi möykkyä, jotka ultraamalla paljastuivat valtaviksi, huonolaatuisiksi kasvaimiksi. Kasvaimet täyttivät lähes koko vatsaontelon ja olivat kiinnityneet ainakin suolistoon, pernaan ja maksaan, mikä teki leikkaamisen mahdottomaksi. Kasvaimet olivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä ehtineet jo lähettää etäpesäkkeitä. Ell joutui toteamaan, että valitettavasti tällaisissa tapauksissa ei enää pysty tekemään mitään koiran pelastamiseksi.

Lopulta päätimme jättää Gitan saman tien viimeiselle matkalleen, sillä viivyttely ei olisi helpottanut asiaa yhtään. Vielä viimeisinä hetkinään Gitta jaksoi olla oma iloinen itsensä eikä edes kuihtuneesta ulkomuodosta huolimatta olisi voinut kuvitella sen olevan kuoleman sairas.

Oli aivan uskomattoman vaikeaa ymmärtää tilannetta, joka tuli eteen täysin arvaamatta. Näin jälkeen päin ajatellen oli kuitenkin hyvä, että kaikki kävi lopulta niin äkkiä. Gitta ei joutunut kärsimään eikä itse joutunut jahkailemaan päätöksen kanssa. Nyt on vain opeteltava elämään ilman Gitan jatkuvaa läsnäoloa, niin epätodelliselta kuin se tuntuukin.

26.3.2001 – 22.4.2009

<3

Puolivuotias apinapoika

Ehdittiin torstaina pikaisesti nappaamaan pari kuvaa ennen lenkkiä. Täytyy ottaa huomenna kunnon kuvia, parempia puolivuotisposeerauksia siis luvassa (ehkä) ;)

Sumi on kyllä liikkuessaan enemmän edukseen kuin näissä jäykissä seisotuskuvissa…

Päivitystä vihdoin ja viimein

Aika herätä talviunilta ja jatkaa bloggailua ;)

Pikku-Schumacher ei ole enää niin kovin pieni, ikää on jo muutamaa päivää vaille puoli vuotta! Muksu on jo lähes Gitan korkuinen ja painaakin 17,5 kiloa . Vauhtia ja energiaa riittää ja välillä tuntuu, ettei pentu meinaa väsyä millään… Energiapuuskissaan Sumi on keksinyt kaikenlaista kivaa puuhailua kuten tunnelin kaivamisen aidattuun kukkapenkkiin, kaiken mahdollisen irtaimiston varastelun ja ovien avaamisen. Ovien avaaminen tuntuu olevan erityisen palkitsevaa, kun sitä kauttaa pääsee käsiksi mm. kenkiin ja vessaharjaan.

Näyttelyihin Sumilla ei tule olemaan asiaa, sillä toinen kives ei laskeutunut. Siksi en viitsinyt edes pentunäyttelyihin ilmoittautua, vaikka ne ovatkin epävirallisia. Suunnitelmissa on kuitenkin käydä parissa mätsärissä, joista ensimmäinen on pääsiäismaanantaina. Täytyy varmaan pikku hiljaa alkaa treenaamaan näyttelyjuttuja ;)

Galleriaan päivitetty lisää kuvia:

- Sumi & Milo helmikuussa
- Sumi 4,5 kk
- Manu, Gitta & Sumi aamulenkillä
- Milo, Sumi ja Naksu-sisko Hyvinkäällä
- Milo ja Sumi huhtikuussa

Kirahvi 4,5 kk

Alkuviikolla otettu, vähiten epäonnistunut seisotuskuva sporttisesta jalkaeläimestä. Kannattais ehkä opettaa pentu seisomaan näyttelyasennossa (ja pysymään siinä pidempään kuin puoli sekuntia), vaikkei näyttelyihin olisikaan asiaa – olis kuvien ottaminen vähän helpompaa :)

Perjantaina treenailtiin perussettiä. Peruuttamisen idea hahmottui ja pentu peruutteli innoissaan pitkin seinän viertä, sain naksuteltua tosi tiheästi. Ruokakupilla Sumi ennakoi maahanmenoa ihan lahjakkaasti, joten täytyy välillä tehdä istumista ja seisomista. Pisimmillään paikallaoloa 12 sekuntia. Bonarina Sumi on alkanut komentamaan ruokaa odottaessaan – tänä aamuna ihan haukkuen – joten nyt alkaa ankara kurin palatus, pentu kodinhoitohuoneeseen odottamaan ruoan laittamisen ajaksi eikä sapuskaa heru ennen kuin ollaan hiljaa ja nätisti.

Itse olen ollut taas koko viikonlopun töissä enkä ole ehtinyt enkä etenkään jaksanut tehdä koirien kanssa mitään lenkkejä ihmeellisempää.

Meinasin jo yhtenä päivänä kirjoittaa, että Sumi on hieman rauhoittunut (arjessa, eli kun mitään erikoista ei tehdä), mutta ei se kyllä ole. Sillä on aivan hillitön vimma ja tarmo kiskoa ylemmiltä tasoilta vaatteita, peittoja, tyynyjä, leluja tai ihan mitä vaan alas ja kuljettaa niitä ympäriinsä. Tänään se oli ulkona ollessaan käynyt hakemassa mun tuulettumassa olleen peiton, vienyt sen keskelle pihaa ja käynyt päälle nukkumaan… Milo oli muuten pentuna ihan samanlainen, tykkäsi varastella tavaroita ja viedä ne punkkaan. Voi tsiisus, jos tuo pentu joutuisi olemaan 5-8 h tuntia päivittäin yksin kotona, mitähän kaikkea se sitten keksisi :D

Torstaitokot

Pentusen kanssa jatkettu paikallamakuutreeniä ruokakupilla. Sujuu aina vaan paremmin ja paremmin, maahanmenot ovat varsin vikkeliä, kun sapuska odottaa nenän edessä ;). Paikallaoloaika tällä hetkellä vaihdellen 3-7 sekuntia.

Sisällä tehtiin myös seisomisen vahvistusta ja Hömötintti alkaa selkeästi tajuamaan mitä “stå” tarkoittaa. Eikä me mitään hienostella vieraskielisillä käskyillä, yksitavuiset sattuvat olemaan vaan selkeämpiä.
Uutena asiana otettiin peruuttaminen seinän vieressä. Pientä sählinkiä ilmassa, kun namit olivat kädessä eikä niitä saanut istumalla, menemällä maahan tai haukkumalla (kimeästi!). Pienellä avituksella saatiin aikaan perutuusaskelia, eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Ulkona leluhubailun yhteydessä taas kapulaan tarttumista ja nostamista. Palkkana tällä kertaa vinkupossu, joka on yksi Sumin tsiljoonasta suosikkilelusta. Tehtiin kolme hyvää ja onnistunutta toistoa, minkä jälkeen ajattelin lopettaa, mutta Sumi päättikin jatkaa treeniä ja nosti kapulan ihan paikaltaan maasta! Onneksi sattui juuri olemaan namit hollilla ja sain heti palkattua. Saatiin näitäkin tehtyä useampi toisto namipalkalla ja ilman mitään houkutteluja / kapulan heittelyitä, great! Alkaa pentu tajuta, että kapula voikin olla ihan kiva juttu :)

Hömötiainen Helsingissä

Sumi on saanut uuden, erittäin kuvaavan lempinimen: Hömötiainen. Kohta se varmaan reagoi siihen yhtä hyvin kuin oikeaan nimeensä ;)

Hömötintti pääsi eilen mukaan Helsinkiin. Menomatka taitettiin bussilla, mikä ei alkuun ollut Sumin mielestä kovin kiva juttu – se oli vähän levoton ja voi selvästi huonosti. Tasaisemmalle ja suoremmalle tielle kun päästiin niin pentu rauhoittui nukkumaan lattialle ja nukkuikin koko loppumatkan.
Kaupungissa menikin sitten oikein hienosti. Kampin iltapäiväruuhka, ruuhkainen liikenne, tietyöt, erilaiset portaat ja tunnelit tms. eivät juuri hetkauttaneet pennun elämää – Sumi kulki joka paikassa iloisen rentona ja häntä heiluen. Ainoastaan katusoittajaryhmää se jäi kuuntelemaan pää kalellaan ja sai soittajatkin hymyilemään :)

Maanantaina ennen iltalenkkiä treenattiin (treeni on ehkä vähän väärä sana, 80% näistä “treeneistä” on pelkkää leikkimistä) koulun parkkiksella:
- kapulaan tarttumista leikin ohessa, toimi! Heti kun nosti kapulan –> valtava kehu ja narupallo lensi taskusta. Jokapaikassa sanotaan, että noutoa ei missään nimessä saa aloittaa näin (=kapula viskataan pennulle), vaan takaperin ketjuttamalla, mutta itse olen tehnyt kaikkien koirien kanssa juuri tällä tavalla eikä noudoissa ole mitään ongelmaa.
- paikalla istumista: kerran nousi omia aikojaan, mutta se oli mun moka, liikaa etäisyyttä ja aikaa kerralla… Muuten pisimillään metri etäisyyttä ja varsin tiheä palkkaus, seuraavaksi täytyy alkaa pidentämään aikaa (alkuun lyhyemmällä välimatkalla tietysti).
- tolpan kiertoa vasemmalta puolelta: alkaa sujua jo yhtä hyvin kuin oikea puolikin!
- sivulle tuloa: ulkona Sumi ei keskity niin hyvin namiin, etenkään kun lelureppu odottaa auton vieressä… Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita sivulle tuloja, voisi ottaa broilerinamut käyttöön kuivanappulan sijaan.

Sisällä vielä seisomiskäskyn vahvistusta ja ruokakupilla nyt paikalla istumisen sijaan maahanmeno. Pikku hiljaa maltti lisääntyy ja tällä hetkellä voin pitää n. 4 sekuntia ennen vapauttamista. Ihan hyvin, alkuun kun pentu ei meinannut malttaa mennä edes maahan, vaan yritti vaan rynniä suoraan kupille.

Kuulumisia

Kyllä me hengissä ollaan, vaikka blogi päivittyykin aika laiskaan tahtiin… Mitä enemmän on aikaa, sitä vähemmän saa aikaiseksi ;)

Viime viikon lopulla kävin viemässä eläinlääkäriasemalle Sumin pissanäytteen, josta ei onneksi löytynyt tulehdusta. Sen sijaan pH oli normaalia korkeampi ja lisäksi pissasta löytyi vähän kiteitä, mitkä voivat kuulemma aiheutua ruokavalion muutoksesta eli 1st Choice ei välttämättä sovikaan Sumille. Täytyy seurailla tilannetta, viime päivinä pissailu on kylläkin vähentynyt ja kaikki hädät ovat tulleet pihalle.

Mitään himotreenejä ei olla pennun kanssa tehty, vaan silloin tällöin tehty jotain pientä sisätiloissa. Ulkona ei ole kauheasti huvittanut treenailla, kun on pakkasen lisäksi ollut myös todella jäistä ja liukasta. Juuri nyt tuli mieleen, että ollaan tehty kaikkea muuta paitsi paikallaoloa! Se pitääkin ottaa uudestaan mukaan kuvioihin. Kapulaan tarttuminen (nostamisesta puhumattakaan) on edelleen aika tahmeaa, voisi koittaa harjoitella sitä ihan leikkiessä. Muutoin Sumi on todella innokas oppilas :). Taisteluleikkejä ollan jätetty nyt vähemmälle, kun pennulla on suu vähän hellänä hampaiden vaihtumisen takia.

Eilen olimme aussietreffeillä Inkoossa Milon ja Sumin kanssa. Paikalla oli yli 20 aussieta, joten vauhtia riitti ihan kiitettävästi! Sumi oli alkuun vähän varovainen, mutta reipastui nopeasti ja paineli iloisesti muiden mukana. Milo on ollut jo jonkun aikaan ihmeellinen hormonihirviö (ilmeisesti lähistöllä on juoksuinen narttu) ja sillä meinasi vähän keittää yli, joten herra joutui autoon jäähylle ;)

Mun ottamat kuvat löytyvät täältä, alla olevat kuvat copyright Oona Haahti.

Sumi & Credit

Credit, Sumi & Coco